Edellisestä kirjotuksesta onki kulunu jo jonku aikaa. Tässä on ollu "hullun" kiirettä ja teheny paljon juttuja. Viimeinen kuukaus on ollu tunteiden vuoristorataa, misä välillä ollaan oltu tosi korkeella ja sit yhtäkkiä ollaanki tultu alas vauhdilla. Välillä oon vaan nauranu ja välillä ollaan oltu pohjamudissa enkä oo voinu muuta ko vaan itkeä. Oon joutunu kokemaan pettymyksiä ja ikäviä juttuja, mutta ollu myös hyvääkin. Kaikesta huolimatta mulla on nyt ihan mahtava fiilis ja kokonaisuudessaan ollu ihan huippua aikaa!

Oon edelleenki kipiä, mutta välillä on ollu onneksi ollu parempiaki päiviä. Plussaa siitä että pystyin yhessä välissä jopa jo laulamaan ko ääni ei ollu ihan paineessa ;) Oon juossu tutkimuksista toisiin ja vielä vaan jatkuu! Mulla on kuiten luotto siihen, että kyllä tää kohta selviää :) Ja yritän nytte ajatella joka päivä, että mun sairaus ei estä mitään ellen ite anna sen tehdä niin. Tästä syystä oon eläny viime viikot täysillä ja nauttinu joka hetkestä :)

Oon nähny paljon ystäviä, perhettä, sukulaisia ja tuttuja, jokka piristää mun elämää ihan täysillä :) Mun sisko oli mun tykönä viikon lastensa kanssa. Lapset on kyllä sellasia, jokka saa paremmalle tuulelle koska vaan. Onko ihanempaa ko se, että lapsi ottaa kädestä kiinni, tullee sylliin, halaa ja näyttää sen, että tykkää; ei musta ainakaa! Mie oon ilonen siitä, että oon täti ja saan touhuta kaikkea tätin mussukoiden kanssa! Vauvakuumettaki ehkä pukkaa jonku verran ;) Mutta se mies ois ihan hyvä löytää ensin :'D

Mie lähin myös siskon matkassa Rovaniemelle viikoksi moikkaamaan kaikkia tuttuja. Sielä mie lenkkeilin, touhusin lasten kanssa, kahvittelin ystävien kanssa ja annoin itelleni luvan olla iloinen siitä ajasta minkä sain siellä viettää. Ei sitä oikiasti tarvi sen kummempaa kuhan välillä pääsee kotoa pois ja näkee rakkaita nii muuttuu mieli heti ilosemmaksi. Mulla oli ihan huippua siellä ja sai taas huomata kuinka paljon mulla on elämässä ihmisiä, jokka välittää musta ja kuinka tärkeitä ne mulle on!  Ja takasin tullessa käväsin yön mutkan Oulussa vanhan koulukaverin tykönä ja sielläki oli kivaa ja aurinkoki paisto. Vois sanoa, että oli tosi mahtava reissu! 

Mun on aivan pakko kertoa aivan huipusta jutusta, jonka sain reissussa kokea. Mun yks ihana ystävä(joka varmasti tietää jos lukee tätä kenestä on kyse;)) järjesti mulle aivan upean yllätyksen!! Sain vaan listan tavaroista joita piti ottaa mukaan ja mun silmät sidottiin huivilla. Aamu alko aamupalalla hotellissa ja sitte lähettii ajelemaan jonneki suuntaa ja meikällä huivi silmillä. Kuinka voikaa tyärtä jännittää ko ei tiiä minne on menossa! Lopulta ko sain kattoa nii oltii Levillä! Ihana ystävä oli varannu meille hotellihuoneen ja saatiin viettää tyttöjen hemmotteluilta ja höpöttää oikein kunnolla - nauramista unohtamatta ;) Ihan täydellistä! :) Ton yllätyksen jälkeen fiilis on ollu mitä mahtavin enkä oo sen jälkeen voinu ko vaan hymyillä koko ajan !

Nyt oon jo sitte taas palautunu kotia, mutta en mie kovin kauaa kerkiä täälä vanhentua ko  ens viikolla lähen kaverin kanssa Tukholmaan ja meen Helsinkiin sukulaisten tykö. Että uutta reissua pukkaa ;) Täsä välilä vaan käydä ensin usiammanki kerran lääkärissä nii sitte voi ihan rauhassa nauttia reissuista :)

Ihanaa, että on kesä tulossa! Mulla on ollu viimeiset 3 kesää vähän huonoja ko ollu vaan sairas eikä oo pystyny tekemään mitään. Sen takia mie oon päättäny, että oli mikä oli, nii tästä tule huippu kesä enkä anna minkää lannistaa mua ! :)

Muistakaa nauttia joka hetkestä niinkö ne olis viimiset!

- Liisa

PS. Täsä pari biisiä jokka siivittää tätä päivää ja tästä etiäpäin!

https://www.youtube.com/watch?v=iCzz61uAPJ0

https://www.youtube.com/watch?v=EVEO27i0SBY

Tää on sitte mun eka blogikirjoitus: jännää, hurjaa ja outoa! Hankala alkaa yhtäkkiä miettimään, että mitä hittoa mie kuiten kirjoitan, jotta ihmisillä kiinnostais tätä lukia. Mutta sen voin taata, että juttua riittää - eri asia sitte onko niissä päätä taikka häntää, mutta sen aika meille näyttää. Aattelin vähän tähän ekkaan kirjoitukseen valoittaa sitä, että kuka mie oikeen olen ja mitä mie tehen ja miksi mie nyt yhtäkkiä päätin alottaa tämmösen ja sillä tavalla.

Elikkä mie oon 20(+ jokunen vuosi) hujakoilla oleva tyär Pohjois-Savosta(sikäli mikäli ihmettelettä, että miksi en kirjota "perus" savolaisittain niin oon puoliksi lappalainen nii se murre saattaa aika ajoin käydä enemmän ilmi ja muutenki mie taijan puhua suht sekasikiö kieltä). Mie olen käyny lukion ja amiskan, ammatiltani olen puuseppä(joo oon kuullu sata kertaa, että PUUSEPPÄ!?!? ja vastaus on edelleen "Kyllä, olen puuseppä. Siitäkin huolimatta, että oon tyttö" + on tullu kuultua sen toisen sata kertaa "Puuseppää aina tarvitaan..") Tällä hetkellä mie oon työtön ja näin ollen ettin elämälleni suuntaa. Mie mieluusti oisin kyllä töissä tai koulussa(että en oo laiska paska, joka haluaa istua vaan kotona päivät pitkät), mutta tällä hetkellä sairastelun sanelemana ollu kotona ja vielä jatkuu. Mulla on ammatinvaihto edessä tässä jossain vaiheessa, mutta sen enempiä en ossaa vielä sanoa.

Mun sairastelujutut on niin pitkiä, että en edes jaksa alkaa niitä kirjottelemaan kauhian tarkasti tähän, mutta koska voin asioista myöhemmässä vaiheessa jottain mainita niin häätyypi kertoa lyhyt info. Eli mie oon ollu usiamman vuoden tosi usiasti flunssissa ja nytte viiminen sairastelujakso on kestäny aika tarkalleen 9 kuukautta ja loppua ei näy, ainakaa vielä. Oon käyny vaikka sun missä tutkimuksissa ja vielä uusia tulossa, että jos joskus selviäis mikä mua vaivaa. Tän lisäks mulla on todettu vuoden -13 loppupuolella fibromyalgia(tietynlainen nivelsairaus vaikka jokku lääkärit sitä ei suostukkaa vielä myöntämään) ja nytte tosa pari kuukautta sain myös astmadiagnoosin. Tästä voi päätellä, että en oo tervettä päivää nähny johonki aikaan ja elämä on tällä hetkellä yhtä sekamelskaa, mutta täsä sitä vielä porskutellaan etiäpäin eli ei tilanne ole pahakaan!

Mie tuosa viikonlopun aikana uin syvissä vesissä ja ryvin pohjamudissa ja olin niin hajalla ettei mittään rajjaa. Voitta kuvitella kuinka vaikiaa semmonen on peruspositiiviselle ihmisille! Siitä kuitenkin on selvitty ja sain taas uutta energiaa(vaikeuksien kautta voittoon, eiks jea!?). Vaikka on sairas ja on hankalaa suunnitella asioita etiäpäin ko ei yhtään tiä mitä tuleman pitää, niin siitä huolimatta haluan yrittää. Oon selvinny tähänki asti suht järjissäni nii miksi en tästä etiäpäinki! Kirjoituksen otsikkoon viitaten haluan sanoa tämän blogin olevan lähtölaskenta uuteen elämään ja kaikkeen parempaan. Alotin tän blogin kirjoittamisen sen takia, että voisin kertoa omista tunnoistani ja samalla toivottavasti auttaa muita, jokka joutuu käsittelemää samoja asioita. Alotin tämän myös siksi, että voin käydä läpi niitä muutoksia joita on tulossa(uusi ammatti, mahdollinen muutto yms) ja sillä tavalla paremmin itsekin sisäistää mihin tämä elämä on mua viemässä. Haluan myös jakaa arkeani muille ja toivottavasti löytää tätä kautta sielunsiskoja - ja veljiä.

Musta tuntuu, että tässä alkaa olla tällä errää kaikki ja on aika nauttia ihanasta kevätauringosta. Vaikka asiat on välillä epäselviä ja ei tiedä mitä tuleman pitää, niin koko maailma on avoinna meitä kaikkia varten kuhan uskalletaan antautua sen vietäväksi!

xoxo, Lissu

PS. Tän päivän biisi on ehdottomasti tämä https://www.youtube.com/watch?v=DkJkOl4qv0I